Kiusaaminen ei ole koskaan hauskaa. Ei ainakaan kiusatun mielestä, kiusaajan mielestä se saattaa olla hauskaa. Olen itse kokenut hieman kiusaamista, mutta nekin ovat olleet vain parin kerran juttuja. Sama ihminen ei ole minulla ollut, koska kun minua kiusattiin se oli aivan lievää. En edes tiedä lasketaanko se kiusaamiseksi. Kokemuksesta kuitenkin voin sanoa, että pienikin kiusaaminen ei ole hauskaa sen näkökulmasta joka sitä kokee.
Aihe silloin kun koin itse lievän kiusatun roolin oli, että tein jotain väärin. Ehkä saatoin sanoa jotain väärin tai tekoni oli väärä. En tiennyt mitä tein väärin. En uskaltanut käydä sanomassa kiusaajalle, että mitä tein väärin? Vai olinko vain niin ärsyttävä ihminen vai kenties parempi jossain asiassa kun hän?
Maailma on kysymyksiä täynnä joihin saa vastauksen jos vain kysyy. No ei nyt ihan kaikkiin.
Mutta nykyään olemme hyviä kavereita.
 |
| Kuvat eivät liity mitenkään aiheeseen, mutta laitoinpa silti :D |
Veljeni on kokenut pahempaa kiusaamista. Siis paljon pahempaa. Mutta se oli minusta hienoa kuulla hänen sanovansa kuinka hänen kiusaajansa tuli sanomaan hänelle että "Hei anteeks et oon ollu kusipää sua kohtaan" Nykyään he ovat parhaat kaverukset keskenään. Se oli veljelleni kova paikka antaa anteeksi. (Anteeksi kielenkäyttö!)
Hyvin harvoin kiusaajat edes tulevat pyytämään anteeksi omatoimisesti. Haluan vain, että jokainen joka kiusaa lopettaisi sen typerän kiusaamisen, koska se jättää syvät viillot kiusattuun ja pahimmassa tapauksessa kiusattu ei enää jaksa ja tekee itsemurhan. Pitää olla sen verran rohkea, että puolustaa kiusattua jos näkee kiusaajan päässeen valloilleen. Siitä on kiusatulle iso apu. Ollaan ystävällisiä kaikille, niille jotka tekevät virheitä, niille jotka haluavat olla erilaisia kuin muut, niille jotka harrastavat mitä haluavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti